Osaako joku kertoo, miten oisin tosta saanu vaan pätkäistyy teille 0.00-4.03? En ois halunut jakaa teille välttämättä noita kaikkia kappaleita, mutta aivan sama toisaalta.
Aluksi pelko on oikeesti liian paljon yliarvostettu juttu, että pää halkeaa. Eilen oli tosi hankala päivä, enkä mä oikeesti osannut selittää sitä eilen mitenkään. Olin heti aamusta nauravainen ja iloinen pirpana. Kuitenkin tuntia myöhemmin mä olinkin kaikkea muuta.. Rehellisesti sanottuna tuntui siltä, että mun sisällä on tyhjä aukko ja teki mieli hautautuu peiton alle. Mä vaan halusin syödä lettuja, joista en pidä melkein yhtään... Koetin kaikista asioista löytää jotain positiivista, mutta ihan turhaan.
Se tuntui tosi vaikealta, mutta kotiin tullessani letut ilahduttivat mun päivää suuresti. Monika oli tosi kiva, kun paistoi mulle lettuja :-). Mä löysin kuitenkin tänään sen jutun uudestaan nenän edestä ja tajusin, mikä se tyhjä aukko oli. Mä pelkään oikeasti luonnollisia asioita, joita en halua tai ajatella ees ääneen. Sillä hetkellä päätin, että lopetan pelkääämisen. Siksi, että mä pystyn joku päivä suhtautumaan asioihin luonnollisesti enkä pelkää pelottavia asioita.
On arkoja puheenaiheita, joita ei pysty kirjoittamaan ääneen. Kuitenkin tukiverkosto on niin hyvä, että niille pystyy puhumaan kaikesta. Mun täytyy kohdata pelko silmästä silmään muuten siitä ei tuu mitään.
Anteeks sekava teksti, mutta halusin tulla hieman purkautumaan vaan... :-). Tähän sopii erinomaisesti Jasminin laittama teksti, "Kyse on oppimisesta, rohkeudesta ajatella ilman rajoituksia sekä siitä, ettei yritä hallita sitä, kuinka asiat tulevat luo."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti