Otsikko on varmasti monelle tuttu instagramista, itse käytän kyseistä hashtagia harvoin. Tällä viikolla oon kuitenkin eksynyt monta kertaa useammin ja useammin muistoihin.. Mä ikävöin musiikkia ja sen tuomaa iloa mun elämään. Ja monia muitakin hetkiä mun elämästä <3. Joten ajattelin jakaa teillekkin teille nyt muutaman kuvan tänne ja kertoa niiden tarinat. Eli Happy #throwbackthursday :).
Kesä 2010 tarjosi mulle upeita hetkiä, joista päälimmisenä mieleen tyttöjen kanssa heitetty roadtrip heinäkuussa. Kolme paikkakuntaa, kolme erilaista keikkaa ja monta sataa kilometriä sekä kolme erilaista ystävää. Muistan vieläkin, kuinka me ollaan naurettu tuolla matkalla, pelätty pimeillä mökkiteillä. Tuli saatua huomiota myös yöuinnilla. Se reissu vahvisti meidän kolmen ystävyyttä <3. Tiedän vieläkin erittäin hyvin, että voin koska vaan lähteä uudestaan uimaan mun rakkaiden ystävien kanssa. Sillä niiden seura ei petä koskaan, toivottavasti tästä kesästä tulee kanssa yhtä huikea!
Joulukuussa 2010, vierailin ensimmäistä kertaa Iidan luona. Me oltiin tunnettu reilu puol vuotta kyseisenä ajankohtana, mutta ei sitä kyllä huomannut millään. En oo kokenut koskaan Iidan kanssa, mitään jäätä meidän välillä. Ollaan samantien löydetty meidän yhteinen sävel. Kuten pipareista voi huomata. Viikonloppu Iidan kanssa tuntui viikolta löytyi niin paljon tekemistä ja nauramisen aihetta kuten Anna Abreu foorumin lukemista. Eräs nauramamme vitsi oli vaan "Kuka on Riki?" tai esimerkiksi asetettiin Iidan olohuoneen pöydälle ruokapöydän tuoli ja nostettiin läppäri siihen, jotta saimme youtuben kautta kokea Symphonyn Live@Promenade keikan samanlaisissa tunnelmissa kuin lokakuussa... Hyvä me :-D.
Vuoden 2012 tammikuun PRESSAn bileitä voittanuita ei ole. Se ilta oli niiin mukava. Mulla jäi niin hyvät fiilikset tosta, että se antaa usein energiaa pelkissä ajatuksissa. Riemulla ei ollut rajaa, kun musiikki raikaa ja seura on hyvä. Päädyttiin todistelemaan myös laulua karaokessa sekä tanssiskabaa. Paljon naurua ja iloa. Tälläistä elämän kuuluu olla <3.
Tyttöjen kanssa reissussa 3x23h ... Paljon mahtuu iloa, surua, itkua, naurua ja innostumista. Tolla reissulla arvostaminen sai jälleen uusia piirteitä. Mä arvostan niin paljon kaikkea, mitä oon saanut elämääni tästä kaikesta. Niin huikeita sovituksia, sanoja ja hetkiä. <3 Parasta reissussa oli ehdottomasti se, että sain kokea sen mulle rakkaiden ihmisten kanssa.
Over & Out -kiertue kokonaisuudessaan. Annan viimeinen kiertue ennen taukoa jäi vahvasti mieleen. Mä en osannut silloin oikein suhtautua taukoon, tajusin varmaan vasta viime vuoden alussa. Kun ehti pysähtyä ajattelemaan. Kuitenkin itse kiertueeseen, mä koin olevani silloin onnellinen kun tajusin myös miten paljon oon saanut irti. Kiersin kolme paikkakuntaa ja neljä eri keikkaa.. Silti jokainen jäi omalla tavalla mieleen. Jokainen pieni lausahdus ja ele tai liike.
Veskun TAVASTIAn keikka viime kesältä oli yks huikeimmista ajankohdista!! :'). Mä olin ihan varma, että en tulis koskaan näkee livenä kyseistä show'ta. Kuitenkin onnekseni sain koettua tuonkin asian. Ja tänä kesänä aattelin uudestaan kokea yhden elämän huikeimman show'n uudestaan livenä.. <3.
Norma John Semifinal 2012... Viikkoa myöhemmin Le Bonkin viimeisimmän reissun jälkeen. Pakko myöntää molempien iltojen jälkeen oli aika herkkis olo. Norma yllättää joka kerta keikoillaan sen takii se bändi toimii vaa livenä joka kerta uudelleen ja uudelleen.
Nää hetket nyt ensimmäisenä pomppasi mun mieleen, kun selailin mun kuva-arkistoa... :). Mitkä hetket teillä jäänneet päälimmäisinä mieleen?
Joulukuussa 2010, vierailin ensimmäistä kertaa Iidan luona. Me oltiin tunnettu reilu puol vuotta kyseisenä ajankohtana, mutta ei sitä kyllä huomannut millään. En oo kokenut koskaan Iidan kanssa, mitään jäätä meidän välillä. Ollaan samantien löydetty meidän yhteinen sävel. Kuten pipareista voi huomata. Viikonloppu Iidan kanssa tuntui viikolta löytyi niin paljon tekemistä ja nauramisen aihetta kuten Anna Abreu foorumin lukemista. Eräs nauramamme vitsi oli vaan "Kuka on Riki?" tai esimerkiksi asetettiin Iidan olohuoneen pöydälle ruokapöydän tuoli ja nostettiin läppäri siihen, jotta saimme youtuben kautta kokea Symphonyn Live@Promenade keikan samanlaisissa tunnelmissa kuin lokakuussa... Hyvä me :-D.
Tyttöjen kanssa reissussa 3x23h ... Paljon mahtuu iloa, surua, itkua, naurua ja innostumista. Tolla reissulla arvostaminen sai jälleen uusia piirteitä. Mä arvostan niin paljon kaikkea, mitä oon saanut elämääni tästä kaikesta. Niin huikeita sovituksia, sanoja ja hetkiä. <3 Parasta reissussa oli ehdottomasti se, että sain kokea sen mulle rakkaiden ihmisten kanssa.
Over & Out -kiertue kokonaisuudessaan. Annan viimeinen kiertue ennen taukoa jäi vahvasti mieleen. Mä en osannut silloin oikein suhtautua taukoon, tajusin varmaan vasta viime vuoden alussa. Kun ehti pysähtyä ajattelemaan. Kuitenkin itse kiertueeseen, mä koin olevani silloin onnellinen kun tajusin myös miten paljon oon saanut irti. Kiersin kolme paikkakuntaa ja neljä eri keikkaa.. Silti jokainen jäi omalla tavalla mieleen. Jokainen pieni lausahdus ja ele tai liike.
Norma John Semifinal 2012... Viikkoa myöhemmin Le Bonkin viimeisimmän reissun jälkeen. Pakko myöntää molempien iltojen jälkeen oli aika herkkis olo. Norma yllättää joka kerta keikoillaan sen takii se bändi toimii vaa livenä joka kerta uudelleen ja uudelleen.
2 kommenttia:
<3
<3
Lähetä kommentti