7 vuotta sitten.. syksyllä mä soitin äidille paniikkisoiton. Kuinka päästä Helsingin Stockmannille onko siitä Rautatienasemalta pitkä matka? Saanko ottaa Äiti säästöpossustasi rahaa, jotta pääsen katsomaan häntä. Vastaus oli myönteinen, joten matka alkoi. Mua pelotti ja jännitti koko matka, miten mä löydän perille mitä mä puhun SILLE. Mä näen sen oikeesti. Löydettyäni Stockmannille siellä oli paljon porukkaa mä en tuntenut muita, kun Punkin. Liittouduin sen ja kaverinsa seuraan. Laitoin Annille viestiä olevani täällä, että etsii mut käsiinsä kun tulee. MUA JÄNNITTI OIKEESTI, kohta mä tapaan tytön jonka kanssa olin viestittänyt tulevani paikalle.. Annin tultua paikalle mun jännitys pieneni. Se palasi isona ja kamalana, mitä lähemmäksi Häntä päästiin. Se tuntui yhdeltä elämän kohokohdalta. Hän hymyili ja katso silmiin. Pyysin nimikirjoitusta omistuksella kerroin olevani Tiina. Hetkeä myöhemmin mulla oli se kädessä kalenterissa Tiinalle <3'lla Anna Abreu. Se on tuolla vieläkin liimattuna mun muistivihkoon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti